¡Pura Vida!

En kirjottelekaan nyt Guatemalasta niiku oli suunnitelmissa vaan oon edelleen Mexico Cityssa ja kahden viikon paasta oon Costa Ricassa! Luin ulkoministerion matkustustiedotteesta, etta Guatemala on nykyaan paljon vaarallisempi, kun sillon viisi vuotta sitten kun siella olin miun ystavien kanssa seikkailemassa. Tykattiin ihan hirveesti sillo Guatemalasta, mut en halunnu nyt ottaa turhia riskeja. Kaverit spottas miulle halvan lennon Costa Ricaan ja siita se ajatus sitte lahti.

13.4. Mexico D.F.-San Jose, Costa Rica.

Vaha jannittaa, mut enemman oon vaan ihan innoissani! Mita enemman oon lukenu kyseisesta maasta sita enemma se tuntuu miun jutulta :) Siella on upea luonto, upeita ihmisia ja aurinko paistaa! Paistaa se tietysti taalla Meksikossakin, mut nyt on aika lahtee seikkailemaan ihan uuteen paikkaan. Costa Rica on monissa luonnonsuojeluasioissa ihan karkimaita maailmassa ja samalla myos matkailun karkimaita plus todella turvallinen ja ekonomiakin taitaa olla ihan ok.  Maa on myos tosi pieni eli sopii miulle loistavasti.

Matkailu on hyva juttu, ku se toivottavasti tarkottaa sita et saan toita! Oon nyt jo katellu paikkoja ja lahettany hakemuksia hotelleihin paa-asiassa. Miulla on iha tosi hyvat curriculumit nyt seka englanniksi etta espanjaksi kiitos miun ihanien ystavien. Samojen ystavien, joiden luona oon elany nyt naa reilut kaksi kuukautta taalla Meksikon paakaupungissa. Ihania ihmisia, jotka on tervetulleita asumaa miun luokse millo vaan ja lupaan vahtia seka heidan tulevia lapsia etta jo olemassa olevia kissaa ja koiraa ilmasiksi koko loppuelamani. Palatakseni curriculumiin toivon todella etta saan niita toita pian silla miun matkakassan pohja alkaa haamottaa jo. Uskon kummiki, etta asioilla on tapana jarjestya :)

Costa Rica on hyva valinta myos siksi, etta 2010 kierrettin kavereiden kanssa Belize, Guatemala ja kaytii ihan vaha tutustumassa Hondurasiin ja El Salvadoriinkin eli ainut maa joka jaa nyt valiin on Nicaragua ja sinne suunnittelin tekevani bussireissun jossai vaiheessa. Costa Ricassa haluaisin asustella vaha aikaa ja saada taas rahaa saastoon ja jatkaa sitten matkaa Panamaan ja jossain vaiheessa Etela-Amerikkaan. Haluan ihan hirveesti menna Kolumbiaan ja Brasiliaan! Niitten aika on sitte jossain vaiheessa. Yritan ensin keskittya Costa Ricaan ja sen ihanuuksiin (vaikka ainahan miulla on mielessa tuhat muuta paikkaa esim Intia ja Australia!)

Ensi kerralla kirjottelenki sitte ihan uudesta paikasta, ihanaa ku ei yhtaa taas tiia millasta elama tulee olemaa kahden viikon paasta. Tai nyt se on viela ihanaa, kaksi tai kolme paivaa ennen reissua hiipii taas se Epailys, joka aina tulee kutsumatta ja yhta uskollisesti. Uskon etta Epailys ja Ahdistus on sukua toisilleen ja ne selkeesti nauttii miun piinaamisesta, mut tulkoon vaan. Yhta varmasti ku tiian et ne saapuu ni yhta varmasti tiedan sen, etta ku istun koneessa ni en oo mitaa muutaku onnellinen ja taynna odotusta tulevasta :)

Taa tuli mieleen nyt ku juttelin miun pikkusiskon kanssa tanaa, joka kysy et eiks miuta koskaan pelota menna ihan uuteen paikkaan. Tottakai miuta pelottaa, mut oon kai oppinu elamaan sen pelon kanssa ja voittamaan sen, koska tiian etta jalkikateen oon kuitenkin aina ollu onnellinen, etta oon menny, kokenu ja elany! Toisen siskon kanssa just puhuttiin eilen, etta ei haluta katua sitten jalkikateen ettei tehty jotakin, johon ois ollu sillo aikoinaan tilaisuus. Taytyy tahan valiin sanoa, et miun siskot on aivan ihania ja voi niin rakkaita. Tuli niin hyva mieli, ku sain juteltua heidan kanssa ja kuulin heidan aanen. Sata kertaa parempaa ku pelkka kirjottelu.

Pariksi ensimmaiseksi yoksi miulla on jo sohva tiedossa San Josessa. Kylla kannatti ne couchsurfing hostaamiset sillo aikoinaan, nyt on profiili taynna positiviisia referensseja ja toivottavasti tiedossa on paljon sohvia joilla surffata ja paljon uusia ihania ihmisia tavattavana.

¡Pura Vida!

(niiku sanovat kuulemma Ticot eli costaricalaiset, joka siis tarkoittaa pelkkaa elamaa, pure life!)

Täällä taas

Mie aattelin nyt herättää uudelleen eloon tän miun blogin reilun kahden vuoden hiljaisuuden jalkeen. Oon siis talla hetkella jalleen kerran Meksikossa tarkemmin ottaen Mexico Cityssa ja oon ollu nyt tasan 4 viikkoa. Oon miun ystavapariskunnan luona ja heidan kissan ja koiran. Ihanaa, etta on elaimia joita paijata niin ei ole niin ikava mein ihanaa Meeri murua.

Oon vaan yksinkertaisesti rakastunut tahan maahan en keksi mitaan muuta syyta miksi oisin ollu taalla joka vuosi sen jalkeen ku tanne tulin ensi kerran vuonna 2010. Miun unelmana on pitkaan ollu, etta lahen vain matkustelemaan ympariinsa ilman sen tarkempaa suunnitelmaa ja nyt oon ensi kertaa lahempana miun unelman toteutumista, kuin koskaan aiemmin. Olin vuoden tassa toissa matkaoppaana ja huomasin, etta se tyo ei ollut miuta varten. Valmistuin yliopistosta tasan kaksi vuotta sitten ja sopivasti tan miun kiertolaiselaman alkamisen kunniaksi pankki lahesty miuta opintolainan takaisinmaksun tiimoilta. Kavin sitten juttelemassa pankissa, etta joo olen tyoton nyt ja lahen kiertelemaan x ajaksi ympari Latinalaista Amerikkaa, mutta maksan kylla lainani takaisin. Tuntui kerrassaan hienolta kunnes muistin, että hitto vie mie oon nuori nyt viela. Nyt meen enka vaa suunnittele ikuisesti.

Ajattelin, etta jos joskus aion toteuttaa tan miun unelman ni se aika on nyt. En keksi parempaa hetkea, kuin tama hetki. Oon 25-vuotias eli miulla on ainakin 5 vuotta aikaa seikkailla ympari maailmaa ennen kuin pitas vakavasti harkita paikalleen asettumista ja perheen perustamista. Sen aika saattaa olla aiemminki, koska lapset alkaa nayttaa miun silmissa joka vuosi vaan sulosimmilta ja sulosimmilta. (Tosin niinku rakas mummoni miuta muistutti, ni eiha miulla sita kaveriakaan ole viela. Ei ole, ei. Kiitos mummo muistutuksesta.)

Joskus mietin kylla mika miussa on vikana, kun en vain voi pysya Suomessa niinkuin muut ja hankkia tyota ja poikaystavaa. Kunnes muistan miksi mie tata teen. Ei oo montaa hienompaa asiaa miun mielesta, ku se sanoinkuvaamaton tunne uuteen tuntemattomaan paikkaan saapuessa. Se tunne, kun on menossa aivan uuteen paikkaan, josta ei tieda mitaan eika tunne ketaan. Jotain aivan uskomatonta miun mielesta. Se tayttaa kerralla miun mielen, sydamen ja sielun. Sen hetken, en tunne mitaan muuta ku iloa ja se hetki saa miun ihon kananlihalle. Mie en tiia mita oon tehny miun aiemmissa elamissa, ku tuntuu etta tassa elamassa haluun nahda ja kokea kaiken.

Jostain syysta talla kertaa kotoa lahteminen tuntu kamalammalta ja ahdistavammalta kuin ikina ennen. Luulen, et syyna oli se, etta olin jo ehtiny 2,5 kk aikana asettua jo jotenkin takas Suomeen ja vaikka olinki toissa jossain  vaiheessa lahestulkoon koko ajan niin oli aivan ihanaa olla taas perheen ja ystavien kanssa. Oon todella onnekas, etta oon onnistunut pitamaan niinki monta ystavyyssuhdetta ylla vaikka oon koko aika menossa ties missa. Kiitos nykyaika facebookkeineen ja whatsappaineen, joista jalkimmaista kayttaa jopa nykyaan miun molemmat vanhemmat. Ja se, etta talla kertaa en tieda kauan olen.

Miun suunnitelma on nyt tassa vaiheessa se, etta kuukauden paasta mennaa miun ystavien kanssa Chiapakseen, Meksikon kauneimpaan osavaltioon. Olin siella reissailemassa vuonna 2010 ja nyt mennaa uudelleen. Miun hyva ystava on tulossa Suomesta lomalle ja jouduttiin hieman muuttaa mein suunnitelmaa Yucatanista Chiapakseen. Olin suunnitellut jaavani tanne Meksikoon hetkeksi ja etsivani toita Karibian rannalta. Kiitos yli-innokkaan rajatädin sain aikaa olla miun rakkaassa Meksikossa vaan 60 paivaa (turisti viisumilla saa olla korkeintaan 180 paivaa). Syyna oli se, etta oon ilmeisesti epailyttava, koska oon ollu taalla niin usein ja etta miulla ei oo tarpeeksi rahaa. Taalla tietysti helposti voisi olla ylimaarasta ja maksaa vain pienen sakon tai olisin voinu etsia jonku tyon. Miun meksikolainen perhe oli heti valmis auttamaan, ihania kun ovat. (Ai niin ja perheeseen on sitte viime nakemisen jalkeen syntyny pieni ihanantuoksuinen vauva, talleen valihuomautuksena) Mie kummiki otin tan asian niiku monet muutki asiat, merkkina, et miun tulee jatkaa matkaa.

Chiapaksessa oltaisiin viikko maaliskuun puolenvalin tienoilla ja siita jatkan matkaa itsekseni Guatemalaan. Guatemala, Belize, El Salvador ja Honduras on jo osaksi tuttuja vuodelta 2010. Ajatuksena on jatkaa matkaa kohti etelaa ja tehda vapaaehtoistyota, couchsurffata, nukkua hostellissa/teltassa/taivasalla, tehda kunnon toita jossain vaiheessa, tavata uusia ihmisia, maistella uusia makuja, kokea, elaa ja olla onnellinen. Aika nayttaa.

Chile

Chilessa oon ollu ihan tosi vaha aikaa, 5 yota ja oon viel yhen yon ja huomenna lahen Argentiinaa. Olin kaks yota Aricassa, joka on rantakaupunki ihan Perun rajan tuntumassa. Saavuin aika myohaa Aricaa (2h eella perua ja Suomeen on enaa 5h aikaero) ja etin yosijaa vaik kuinka kaua, yritin ettii jotai halpaa reppureissailijoiden suosimaa mestaa mut en tietekaa loytany joten paadyin sit vaa harhailemaa jonnekii joka naytti ihan tosi epamaaraselta ja seuraavana paivana kuulin et se oliki paakatu. Ekan yon olin sitte yhen ihanan perheen luona joka yllapiti hostellia, mutta paikka naytti ja tuntu ihan kodilta ja ehka siks et miun huone naytti ihan samalta ku miun Yucatan maman kotona ja ku saavuin ni koko perhe oli olohuoneessa (isa,aiti,mummo ja kai 4 lasta) kattomassa tv:ta joulukuusen ymparilla ja joulukuusen juurella oli jo iso lahjapaketti. Tokan yon yovyin yhen coucsurfer isannan luona joka oli tosi mukava mut puhu iha tosi nopeesti ja epaselvasti ja kaytti yhen paivan aikana kaikki ne sanat mita miun saksalainen ja hollantilainen kaveri oli opettanu miulle Cuzcossa.

Nyt seuraa pieni perehdytys chilen espanjaan (suluissa espanjaks sama):

Kachay? (Entendiste?)=Ymmarsitko? Mut taa ei oo kysymys vaa sita kaytetaa lahes joka lauseen paatteeks ja siihe ei kuulu vastata
Kachaste?= (Entendiste?)=Ymmarsitko? Ja talla kertaa se on kysymys ja siihe vastataa Te kacho=Ymmarsin
Fi-le-te! tai la raja! Ku joku on tosi siistia, Meksikossa sanottas que padre! Tai que chido!
La vea (la cosa)=juttu
Weon/weon=kaveri tai tyyppi, meksikossa kaytettas wey!, ja meksikossa huevon/huevona eli webon/webona taas tarkottaa sita et joku on laiska.
Po (pues)=niinku, tai sinnepai en osaa kaantaa
Mina (mujer)=nainen
Apagar la tele(sammuttaa televisio)=ku juo sillee et muisti menee
Monoculiao=ku joku on iha idiootti (mono=apina culiado tarkottaa vaa havyttomyyksia)
Saccowea (mala onda/tonto)=ku joku on tyhma tai sellasta
Carretear (salir)=lahtea ulos vois kaantaa lahtea baanalle (haha) ku carretera on moottoritie
Altiro (ahorita)= nyt (heti) meksikossa ahorita tarkottaa 2h, kuulin kerra toissa jajajaja
Vete ala chucha!=Painu V****
Piscola=pisco (paikallinen vakeva alkoholi) kokiksen kaa
Linterna con dos pilas (taskulamppu kahden patterin kera)=pisco ja kaks lasia
Pololo (novio)=poikaystava
Polola(novia)=tyttoystava
Pololeando (noviar)= tapailla jotakuta
Bakan!=ku joku on supersiistia

Aricassa olin biitsilla kahtena paivana mut en kauheesti tykanny, ranta oli ruma ja tuuli kamalasti. Oon meksikossa aiemmi ollu Tyynenvaltameren puolisella rannalla ja sillokaa en kauheesti tykanny. Karibia on niin paljo paremi ja kauniimpi. Tulin yobussilla (eli oon ollu sitteki nyt jo 5 yota ja tanaa tulee kuudes taytee, voiks olla mahollista??) Calamaan (10h ja en todellakaa nukkunu hyvi ku keskella yota piti raahata kaikki kamat jostai helvetin tarkistuksesta lapi ja ootella kylmassa ulkona) ja aamusta vaihdoin toiseen bussiin (2h) ja tulin tanne San Pedro de Atacamaan. Tapasin samaisessa bussissa yhen chilenon ja sen kaa loydettii taa mein hostelli (El sol naciente) joka on varmaa halvin mahollinen 5000 pesoa eli n.8e (joka on iha jarkyttava ero esim bolivian 1e yolta tai perun n.2-3e yolta) ja vuokrattii pyorat ekana paivana ja ajettii 15km autiomaassa valle de la lunaa (kuu valley, mika se ois nyt suomeks.. laakso!!) ja etittii sita tosi kaua kunnes tajuttiii et kaikki se minka lapi oltii ajettu oli jo ollu kyseista laaksoa. Oli tietysti kamala kuuma ja meinasin kuolla (himourheilija ku oon) mut oli se sen arvosta ja maisema oli ihan mahtava vuorineen ja hiekkadyyneineen. En ollu koskaa ollu autiomaassa saatika ajanu pyoralla siella.

Taa San Pedro de Atacama on tosi kiva pieni kyla vaikka tosi turistimesta. Onnistuin ekana iltana kavelemaa sisaa yhtee baariin jossa nain heti ekana Suomen lipun ja olin iha ihmeissani kunnes selvis etta paikan omistaa joku Reijo, joka tosin ei ollu paikalla kyseisena iltana. On maailma pieni haha. Ja eile olin aamusta mein hostellilla facebookkailee ku sisaa kaveli miun italialialainen kaveri joka miun piti nahaki taalla ja joka sattumalta sattu samaa hostellii.

Tana aamuna herasin enne auringonnousua ja lahin geysir retkelle (yleensa oon vastaa tallasia typeria turisti retkia, mut halusin hirveesti naha geysireja) yhen israelialaisen tyton kaa joho tutustuin mein hostellilla ja loppujen lopuks retkiki osottautu ihan kivaks. Paastii jopa kuuma vesi altaasee hetkeks lammittelemaa. Geysireilla oli ihan sairaan kylma tuli iha rakas kotimaa mielee alkutalvesta ja mie olin ainoana idioottina lahteny tieysti capreissa ja ilma takkia. Kaytii myos jossai kylapahasessa jossa on vaa kirkko ja pari taloo ja 7 asukasta laamoineen ja vuohineen. Ostin laaman liha vartaan, ei kovin hyvaa, hirveen sitkeeta mut pakko oli maistaa ku kerra oli tilaisuus.

Oon kirjottaa tata paa-aukion puistossa samalla ku paikalliset rakens joulukuusen ja ripusti isoja joulupalloja puihin. Ei tunnu kyl yhtaa joululta, tallee suomalaisena varsiki on tosi vaikee paasta joulutunnelmaa ilma pakkasta ja lunta. Huomenna (perjantai 14pv) lahen sitten kohti Argentiinaa (10h vaihteeks bussissa) vaihteeks yksinaa kohti uusia seikkailuja. En kyl rehellisesti sanottuna oo ollu yksinaa lahes yhtaa ku koko aika tutustuu uusii ihmisii. Nyt ollaa taalla esim oltu porukassa neljastaa chilelaisen, italialaisen ja israelilaisen kaa. Ja viimesen paivan kolmestaa ku chilelaine lahti menee, se oli vaha kummallinen.

En tajuu et on vaa alle 2 viikkoo jouluu ja alle kuukausi aikaa matkustaa, saa naha mis vietan joulun ja uuden vuoden. Ja se tas just onki siistia, koska en tiia mistaa mitaa mut tiian et tuun viettaa ne just oikeitten ihmisten kaa ja ihan varmasti tulee olemaa hauskaa! Miulla on jo yks kutsu Rojasiin, Rosarion vieressa olevaa pikkukaupunkii ja Buenos Airesissa on pariki tuttua ja varma yopymispaikka. Ja itseasiassa tan tekstin kirjottamisen jalkee miun pari tuttua Meridasta (oli samalla luokalla miun kaa sillo ku olin vaihdossa ja ne oli ite nyt brasiliassa vaihdossa) kerto et ne viettaa joulun buenos airesissa ja pyys miut niitte kaa. Ois tosi kiva naha heita uusiks ja mukava viettaa joulu tuttujen kanssa!! Nyt oon Argentiinassa, Salta nimisessa kaupungissa. Oon viel yhen yon taalla ku tanaa illalla on kuulemma grillailua ja sit kaikki lahtee ulos, ehka paasen maistaa nii monesti mainostettua carne asadoa eli grillattua lihaa joka on kuulemma parasta just Argentiinassa (kuulin argentiinalaisilta eli tosi luotettava lahde jaja). HYVAA JOULUA IHAN JOKAISELLE

Peru

Oon tassa mietiskellessani pistany merkille yhen ison eron tai muutoksen Boliviassa ja Perussa oleskelun valilla. Boliviassa olin enemmaki sellane tarkkailija joka oli ihmeissaa kaikesta ja ei osannu taysin nauttii just siita hetkesta (niiku oon yleensa aina), mut Perussa ja tarkemmin sanottuna Cuzcossa, jossa oon viettany nyt reilut 2 viikkoo (koska taa paikka on vaa joteki nii kodintuntunen ja tuntu silta et pitaa viettaa taalla vaha kauemmi aikaa) on tapahtunu nyt kaks sellasta juttua, jotka on ei nyt suorastaa saanu miut tajuumaa jotain uutta itestani vaa lahinna elamasta. Ja enne matkaa ku mie kuvittelin et taa ois pelkastaa joku itteni kehitys matka (en tiia mite toi pitas sanoo oikee) mut ehka tan tarkotus oliki avartaa miun maailmankatsomusta ja ymmartaa elamaa paremmin. Miulle iski nyt inspiraatio kirjottaa ku on iha pilvinen ja kylma paiva ja miun viimene paiva Cuzcossa, tanaa on kunnon despedida (laksiaiset) illalla, piti olla jo eile mut kaikki oli ihan vasyneita ja miut taivuteltii jaamaa viel yheks yoks vaikka miulla alkaa olla jo aika kiire ku pitas kuukauden sisaa ehtii buenos airesiin ja takas la paziin. Onnistun kuukauden kayttaa pelkastaa siihe et paasin La Pazista Cuzcoon ja kavin pyorahtaa Machu Picchulla ja tulin takasi, mut en valita taa on ollu ihan parasta ja naa tyypit kenen kaa oon matkustanu nyt kuukauden on aivan ihania. Tulee kamala ikava ja en haluu viel ees miettii millasta on olla ja matkustaa ilma heita. 

melkee koko mein porukka, yks argentiinalaine puuttuu ja joukossa on yks ylimaaranen. Mama Africa, Cuzco

Haluisin hirveesti jaaha tanne ja matkustaa jonkuu vuoden ja tutustuu joka paikkaan mut en millaa pysty nyt ku on valmistujaiset englannissa ja sitapaitsi miulla on jo kamala ikava miun perhetta ja ystavia Suomessa. Ehka ens syksyna Australian sijaa tuun takas tanne, joku tas latinalaisessa amerikassa vetaa miuta nii vahvasti puoleensa etten millaa haluis olla jossai Australiassa ja miettii et voi miks en oo Etela-Amerikassa. Pyysin Tiinaa tanaa et jos se ostas samalla ku ostaa lennot englantii itellee ja Eetulle ni ostas miulle paluulennon en syksylle (meno-paluu maksaa saman verra, yleensa vahemma ku pelkka meno). Voisin sit Meksikosta lahtee matkustaa alaspain, itseasiassa nyt ku kirjotan tatas ni oon varma et haluun teha just niin.

Ne kaks juttua mista puhuin ja jotka on vaikuttanu vahvasti miuhu ja en oo koskaa kokenu mitaa samanlaista oli ku juotii kavereitten kaa san pedroa (hallusinogeeninen kaktus) ja jos mie kertosin teille mita myo nahtii ni pitasitte miuta hulluna mut se oli tosi kaunis kokemus ja puhdistava. Mie tunsin koko aika itteni tosi rauhalliseks ja lahes koko alkureissun olin tuntenu itteni joteki rauhattomaks ja tuntu joteki vaikeelta vaik yritin olla onnellinen ja nauttii siita et oon nyt lomalla ja ei tarvis oikeesti huolehtia mistaa, mut ton kokemuksen jalkee oon tuntenu itteni paljo rauhallisemmaks ja ilosemmaks. Ja aiti ja isa jos luette tata ni se ei siis oo mikaan huume vaa sita kaytetaa taalla laakkeena (tosin se on puoliks laillista mut ei taysin laitonta kummikaa), ostettii se pulverina mercadolta mut parempi ois kuulemma jos leikkais ite kaktuksen ja keittas sita 7-8h ja jois sen sit teena. Pulveri oli tosi yokkoa, laitettii liian vaha vetta ja siita tuli sellasta vihreeta moykkysta flubberin, sammakonkudun ja pinaattikeiton sekotuksen nakosta joka haisi ja maistu kamalalta. Mie olin yks harvoista jotka ei oksentanu ja sen vaikutus kesti kai jotai 15h jonka aikana ei nukuttu yhtaa. Tehtii mein noitailut (brujeria) vanhojen inka raunioiden lahella Sachsaywaman oli paikan nimi (monet turistit muistaa paikan koska se kuulostaa samalta ku “sexy woman”). Ja fiilisteltii (flashear) aamuu asti ja aamulla kaveltii kaikes rauhas kaupungilla makuupussiin kaariytyneena iha ku se ois maailman luonnollisin asia. Mie lahin kavelee yksinaa Cuzcon katuja ja otin kuvia ja fiilistelin vaa. Cuzco on aivan ihana ja taalla on joteki tosi rauhalline olo vaik taa onki iha turistirysa. Taalla on tosi paljo energiaa ja iha syysta, taaha oli inkojen paakaupunki (nykysen Liman sijaan). 

La noche de la brujeria (noitayo)

Cuzcon katu

Pitaa taha valii sanoo et perulaiset on tosi paljo ystavallisempia ku bolivialialaiset, mut toisaalta taalla ei oo nii paljo cholitoja (alkuperaisasukas naisia jotka on tosi ylpeita ja pukeutuu aina isoon hameeseen ja hattuun). Ja oon muuteki tykanny ehka Perusta enemma, jothtuu varmaa myos siita et oon taalla tajunnu enemmma juttuja ja viettany enemma aikaa ku Boliviassa, mut Argentiinan jalkee meen takas Boliviaa ja katotaa sit uudellee.
Toine juttu mika miulle kavi tapahtu eile ja ilma mitaa hallusinogeenisia aineita. Ajatuksena oli menna Sachsaywamanille uudestaa hostelli (Proyecto Peru) ihmisten kaa ja teha seremonia Pacha Maman (madre tierra, luontoaiti kai suomeks joka on taalla ihmiselle tosi tarkee, en oo missaa ikina tormanny samanlaisee kunnioituksee ku taalla. En tiia puhutaaks meksikossa naista asioista yhta paljo, en oo ainakaa kuullu) kunniaks. Kaveltii tosi pitkaa ja olin tosi vasyny ja aattelin et no mennaa nyt ku ollaa jo taalla. Aattelin et seremonia on varmasti kaunis ja mielenkiintonen mut en uskonu et ite saan siita mitaa irti sen enempaa. Saavuttii templo de la luna:lle (kuu temppeli) ja se oli semmonen pieni luola jossa oli ekana eteisen tapanen ja myohemmi paahuone alttareineen, kaikki syvennykset ja alttari oli veistetty kallioon. Otin kengat pois ja kavelin sisaa. Istuttii kaikki hiljaa siella lattialla tai seinan syvennyksissa ja kavi sataamaan vetta. Sade tihku tosi kauniisti katossa olevasta reiasta alttarin paalla, josta loistaa kuunvalo sisaa taydenkuun aikaan ja valaisee alttarin. Oli joteki tosi harras olo siella istuessa. En ollu koskaa aiemmi tuntenu energiaa, mista kaikki oli hopottany miulle aiemmi ja luulin et ne vaha horisee omiaan, mut siella temppelissa istuessa tunsin tosi voimakkaasti energian lasnaolon. Yks 16v. argentiinalainen poika kavi soittaa didgeridoota ja yks belgialainen mies joka ei muute pystyny kommunikoimaan mein kaa kunnolla koska puhuu vaa ranskaa lausu tosi kauniit sanat pacha mamalle ja meille espanjaks ja laulo pohjois-amerikan intiaaneilta opitun laulun ja kaikki toi yhdessa oli jotain sanoinkuvaamattoman kaunista ja puhdistavaa. Ja se etta pystyttii kokemaa toi yhdessa yli kielirajojen ja se etta kukaa meista ei ollu odottanu mitaa tollasta oli jotain aivan uskomatonta.
Ton kokemuksen rinnalla sanoisin et Machu Picchuki kalpeni vaikka seki oli kyl tosi mahtava kokemus mut se oli erilailla, koska sita oli oottanu vaikka kuinka kaua et joskus paasis inkojen kadotettuun ja pyhaan kaupunkiin. Espanjalaisethan ei koskaan loytany Machu Picchua ja sen loysi vasta joku jenkki alle 100 vuotta sitte. Tai loysi ja loysi, koska paikalliset maanviljelijat oli tienny paikasta iat kaiket mut ei halunnu vaa kertoa siita kellekaa. Machu Picchusta itestaa nyt ei oo kauheesti kerrottavaa, kuvat kertoo enemma ku sanat. Mut matka sinne on tarina jo itessaa, lyhyesti siis:

Lahettii Cuzcosta collectivolla eli minibussilla kohti Ollantaytambo nimista kylaa ja siella yovyttii teltoissa jossai raunioilla (jotka seuraavana paivana paljastu kansalliseks arkeologiseks puistoks jonne ois pitanyy maksaa jotai 70 solee (n.20e) sisaa, mut yolla oltii vaa menty rehvakkaasti sisaa. Sit mietittii et mite mentas kilometro 82 kylaan, josta voitas alottaa7-8h kavely kohti aguascalientes kylaa eli Machu Picchun juurella olevaa kylaa (kuumat vedet suomeks koska paikassa on termaalisia altaita). Monet turistit ottaa vaa junan Aguascalientesii tai tekee monta sataa dollaria maksavan inka trailin mut molemmat maksaa paljo ja haluttii teha toi reitti eritavalla ku gringot. Ollantaytambosta ois menny collectivo kilometro 82 ja se ois maksanu vaa 2 solea (alle euron), mut koska yks ainut tytto sano et se on tos iha lahella ja kavellaa sinne mieluummi ni kaveltii sitte ja se iha lahella tarkotti 14km, sinne meni eka paiva. Mut se oli iha kiva paiva tavallaa ku pulahdetii matkalla joessa ja liftattii 5km matka. Yovyttii taas koko porukan voimin (11 henkea) telttaillen jalkapallokentalla, mut matkalla tuli jo ongelmia tiettyjen ihmisten kaa ja yks argentiinalaine paatyy huutaa miulle ettei oo miun isa ja ei sen kuulu huolehtii miusta eika kenestakaa muustakaa (hemmetin vaikee muute puhuu espanjaa siina vaiheessa ku savu nousee korvista ja tekis mieli vaa huutaa perkeleita suomeks) ja ongelma oli vaa se et eksyttii parin ihmisen kaa porukasta ja muut tuli ettii meita mut vast 2h kuluttua. Ja tajuttii et ehka kannattaa jatkaa matkaa pienemmissa ryhmissa. Seuraavana aamuna yritettii lahtea kavelee junarataa pitkin (ainut tie Aguascalientesiin), mut meidat pysaytettii kahdesti paikallisten vartijoiden toimesta (koska se on laitonta ja vaarallista ja koska ne ei haluu et ihmiset paasee ilmasiks, ku pitas menna turistien mukana vaa ja maksaa ittensa kipeeks). Tavattii kaks irlantilaista ja mentii niitten kanssa takasi Ollantaytamboo (collectivolla talla kertaa ja kesti vaa jotai puol tuntii 6h sijaa). Irlantilaisilla oli kamppa siella ja tavattii myos yks kazakstanilais-venalainen (joka miun ja yhen ranskalaisen laksiaisyona miun laksiaislahjaks sammu miun sankyy (en tiia mita se teki miun sangyssa alunperikaa) ja oksens miun repun, pyyhkeen ja lonely planetin taytee, mut se on sit eri tarina) ja yovyttii heidan luona. Se kamppa oli ihan mahtava, siina oli makuuhuone ja keittio mut ne oli eriksee sillee et molemmista lahti ovi kadulle, eli jos halusit makuuhuoneesta keittioon siun piti menna ekaks kadulle ja sit menna keittioon. Vessa ja suihku oli kans erioven takana, ihan mahtava kamppa. Ollantaytambosta osa mein porukasta lahti 5 aamulla takas 82:siin eli enneku vartijat oli passissa ja kaveli loppujen lopuks 12h Aguascalientesiin. Mie joka tunnetusti en oo kovin urheiluhullu paatin menna erireittia yhen ranskalaisen kaa ja mentii autolla (makso vahemma ku collectivo kaiketi tai samanverra) eka Santa Mariaan (jotai 4-5h) ja siita Santa Teresaan ja lopuks Hidroelectricalle (vesivoimalaitos tai joku sellane) josta alotettii auringon jo laskettua kavelemaa samaista junaraidetta pitkin (n. 2,5h pysahdyksineen) kohti Aguascalientesia. Vihdoin paastii perille ja loysin miun virolaisen kaverin sattumalta ekana vaikka en tienny etta han oli siella enaa ja sit loydettii muut kaverit yhesta hostellista. Kaytettii yhteensa viikko Machu Picchulle paasemikseks kavelyineen kaikkineen ja sit meilla oli hurjat suunnitelmat kuinka paasis ilmasiks Machulle jotka loppujen lopuks ei onnistunu (yllari) ja ostettii kaikki sit liput vaa sisaa.

Mein  master plan Machu Picchulle (ei toiminu jostai syysta)

Muun ajan kaytinki sit bilettamiseen ja yleiseen hengailuun Cuzcossa, niiku tossa alussa mainitsin et miun Peru tuntemus rajottuu aika pitkalti Cuzcoon ja Mama Africaan (paikallinen nightclub) mut kivaa oli, nyt voi sit ottaa vaha rauhallisemmin ja turisteilla vahase. Cuzcosta lahin yobussilla (repun ja pyyhkeen pestyani) kohti Arequipaa (9h) ja kavelin vaha Arequipan keskustassa paadyin Starbucksiin ja jumiuduin hyvan wifin ja joululaulujen ihmemaahan ja jatkoin matkaa kohti Tacnaa (6h) jossa yovyin yhen yon ja seuraavana paivana saavuinki sitte Chileen.

BOLIVIA

Saavuin aamuyosta Boliviaan ja olin tosi vasyny, otin taksin ja menin El Carretero hostelliin (30bolivianoa/yo), jota yks miun mekskikossa tapaama argentiinalaine oli suositellu ja onneks menin sinne koska tapoasin heti ekana paivana nii hyvia tyypopeja et oon nyt matkustellu niitte kaa taha paivaa asti ja osan kaa ollaa menossa Peruun yhessa huomenna. Mein ryhma "Comunidad Inti" (Inti tarkotta aymaraksi ja quechuaksi aurinkoa) sai nimensa Isla del Solilla eli aurinkosaarella ja meita on kai 8 eiku 9 ku poimittii yks ranskis mukaan; kolme argentiinalaista, kaks kolumbialaista, hollantilais-saksalaine pariskunta ja mie. Aivan ihania ihmisia. Oon oppinu nii paljo uusia sanojaki tana aikana, huomaan et kaikki sanat mita oon oppinu Meksikossa on joteki huvittavia. Aattelin rakentaa sellasen eri maitten sekamelska espanjan et kukaa ei kuule missa oon viettany eniten aikaa :D Kirjotan nyt lyhyesti asioita mita oon nahny/kokenu/huomannui ja niin edellee..

LA PAZ 7.-9.11.

• 2 milj. ihmista eli vaikka onki paakaupunki ni vaikuttaa ennemmiki joltai kylalta
• yli 4000m korkeudessa, kaveleminen tuotti tuskaa hengittamisesta puhumattakaan
• ja korkeus aiheuttaa sen etta aurinko polttaa ja on kuuma, kun aurinko paistaa mut heti ku menee varjoo ni on tosi kylma ja yolla on iha jaista.
• poltin nenan ja paanahan, vaihteeksi.
• taalla on paljo koyhempaa ku Meksikossa ja alkuperaisvaestoa nakyy paljo enemma joka on miusta just mielenkiintosta. Ihanaa etta kulttuurit on sailyny niin vahvana
• Mut toi koyhyys osa nakyy siina et kaikesta yritetaa pyytaa maksua ja vetta ei oo kunnolla joka on tosi surullista. mut ei taa silti mikaa saharan autiomaa oo, eli hostelleissa on jopa kuumaa vetta ja nain.

• Suurin osa kaduista on tosi kapeita, yhdensuuntasia ja jalkakaytavat on molemmilla puolilla mut niillaki mahtuu kavelee vaa yks korkaeintaa kaks vierekkai

• kaikki kadut menee joko jyrkasti alamakee tai ylamakee

• paa-aukio naytti aika meksikolais eli espanjalaistyyliselta ja se oli iha siisti, mut talot on tosi kamasen nakosia

• kauheesti indigenoja eli alkuperaisvaestoa (cholitas) ja naisilla on hassut knallin malliset hatut paassa (paseña)

• kaikki ihan alyttoman halpaa, menin syomaa mercadolle ja makso annos vaa 8bolivianoa eli alle euron
• paljon kirkkoja

• sahkolinjoja taas vedelty vaha mite sattuu , eli samasta pyulvaasta lahtee joku tuhat johtoa
• Kavin mercado de las brujasilla eli noita torilla/marketilla ja siel oli kuivattuja kokonaisia alpakoita
   myynnissa, kuulemma tuo onnea!! ala kysy..

• ostin jotai medicamentoja ku oli halpoja ja halusin kokeilla mis on mm kaytetty kissankyntta ja coca lehtea eli kokaiinin luonnollista versiota, en oo viel kokeillu. Ostin myos jotai coca lehti voidetta selkakipuun.
• naa bolivialaiset on melkee pahantuulisia oikeesti, mut pitaa vaa muistaa et se on niitte kulttuuri olla vaha yrmeita.
  
  Hostelli ihmisten kaa lahettii ulos ekana iltana Ttko nimiseen baariin ja oli tosi kivaa. Juotii jostain isosta kulhosta rommi, tequila, mehu sekotusta kaikki omalla pillilla. Paikalliset oluet Hyari ja Paceña oli ihan hyvia. Oli tosi mukava ilta ja suurin osa naista ihmisista on edellee miun kaa reissaamassa. Tapasin couchsurfingin kautta yhen englantilaisen tyton ja kaytii yhessa syomassa.

COPACABANA 9.-10.11

• Hostel La Mariela (8bolivianoa/yo 8,7pesoa on 1e)
• Lago (jarvi) Titicacan vieressa
• Lahettii juhlimaa saksalaisen tyton synttareita, mut ekaks juotii viinia ja rommia hostellilla ja hopoteltii vaa kaikkee, oli tosi mukavaa. ihmiset soitti kitaraa ja chirangoa (paikallinen ja perulainen ukulelen tapainen soitin)
• yolla sairastuin eika johtunu pelkastaa juomisesta, koska en nii paljoo juonu. Seuraava paiva oli tuskaa, mut onneks mentii veneella eika bussilla Isla del Solille ni tuuli vahase ja sain nukuttuu hyvin. Luulin ettei ruoka ja samalla bakteerikanta nyt nii hirveesti eroais Meksikosta mut ilmeisesti joo.

 

ISLA DEL SOL 10.-13.11

 

Telttailtii kolme yota saarella, kaks ekaa rannalla saaren pohjoispuolella ja kolmanneks yoks vaellettii kolme tuntii rinkat ja kaikki kantamukset selassa kohti saaren etelapuolta ja yovyttii metsassa polun vierella. Rannalla oli ihanaa niina hetkina ku aurnko paisto (joita oli harvoin nimesta huolimatta) ja yolla oli ihan kamalan kylma tuli juhannus mokkisaa mielee, miulla oli oikeesti kaikki vaatteet melkee paalla mita olin ottanu mukaan. Ranta oli ihana hiekkaranta jolla kayskenteli porsaita ja lampaita kaikessa rauhassa (kukaa meista ei ollu ikin nahny vastaavaa) kyla oli tosi koyha ja sinne ei tuu viel vetta muutaku ihmisen tai aasin kantamana. Enpa sit peseytyny monee paivaa, kavin mie kerra uimassa hyisessa lago titicacassa (sama ku suomen jarvet). Ekana iltana raahattii kaikki makuupussimme ulos ja maattii rivissa ja kateltii tahtia ja yritettii bongailla tahdenlentoja joita oli vaikka kuin paljo. Nahtii yks ihan tosi iso joka naytti silta et planeetta ois pudonnu vuorten taa ja pelattii telefono roto:a eli rikkinaista puhelinta joka muuttu tosi rikkonaiseks siin vaiheessa ku sinne sekotettii hollantilaisia, saksalaisia ja suomalaisia sanoja.

 

Se kavely vuorilla oli ihan uskomaton, vaikka tosi vaikee valilla ku en oo viel ostanu hyvii kenkia ja tie oli taynna kivia ja korkeita askelmia ja kaveltiui kuulemma korkeimmillaan yli 4000m eli ei mikaa ihme et taa vanha astmaatikko meinas vasahtaa puolimatkaan. Toiset jaysti coca lehtea pòskessaan ku se auttaa kuulemma korkeilla paikoilla hengittamaan ja rentoutumaan muuteki mut mie en tykanny siita mausta yhtaa ja oli viel vaihkeempi hengittaa (ja rakkaat vanhemmat se ei oo siis huumetta, ihan luonnonmukasta rohtoa). Mut ne maisemat... VOI LUOJA! aurinko laski vuorten taa punasen keltasena ja vaikka olin iha jaassa tuulen takia ja aivot ei saanu tarpeeks happea mut olin iha haltoissani (tai ehka just siks) ja toisella puolella naky lumihuippuset vuoret. (miulla on paljo kuvia mut en nyt saa niita taha mitekaa ladattuu ku oon nettikahvilassa). saavuttii vihdoin sellaselle paikalle mihi pystyttii pystyttamaa teltat ja loydettii viel ihmeen kaupalla tarpeeks puuta et saatii nuotio aikaseks telttojen keskelle (just sillee idyllisesti ku leffoissa tai riippuen leffasta, tuli nimittai myos kaikki kauhuleffat mielee mita oon joskus sattunu nakee, arkajalka ku oon). meilla oli iha kamalan vaha ruokaa ja vetta (viisaita ku ollaa) ja pojat kokkas meille sipuli, tomaatti omeletin joka oikeestaa oli sipulia hoystettyna tomaatilla ja parilla munalla (joista osa oli menny rikki matkan aikana mut ei niita sopinu heittaa hukkaa) ja tietysti hiekalla jota oltii tuotu yllinkyllin mukanamme rannalta.

NYT:

 

Nyt oon taas Copacabanalla ja aattelin teha tyoharjoitteluraportin ja suunnitella matkaa ja huomenna lahetaa Peruun.

 

TULEVAT REISSUT: PERU

kolumbialaine jolla on valokuvamuisti ni kerto miulle tosi tarkkaa mite paasta machu picchulle halvalla, maksaa vaa 22e (opiskelijoille): bussilla ja kavelee jotai 7h sinne ja sit teltassa yopyminen on ilmasta mut ei oo telttaa ni ehka sit vaa angen jonku telttaa nukkuu haha. eli ei tarvi maksaa jotai alyttomia summia et paasee sinne asti.

Aattelin etta jatan ehka Chilen valiin ja meen Machu Picchun jalkee takas Boliviaa Uyunin suola-aavikolle ja sielta laskeudun Pohjois-Argentiinaan joka on aivan mahtav kuulema ja sielta aattelin menna Mendoza-Cordoba-Rosario-Buenos Aires ja jos tulee kauheen kiire ni Buenos Airesista paasee kuulema suoraa bussilla tai junalla La Paziin josta lahtee miun lento takasin Meksikoon 8.1. mut nyt ei viel oo aika miettii sita. Mut sen vaa sanon et oon taysuçin rakastunu Etela-Amerikkaan jo nyt! Suosittelen ehdottomasti.

Etela-Amerikka

Huomenna ois sit lento Boliviaan, jannittaa nii etta vatsaa sattuu. Toivotaa etta kaikki menee hyvi ja toivotaa etta taa blogi herais uudestaa eloon. Oon siis menossa matkustelemaan etela-amerikkaan 2kk yksinaa mut oon nyt jo loytany jotai 20ihmista vahintaa matkaseuraks couchsurfingin kautta. Suunnitelmissa ois Bolivia, Peru, Chile ja Argentiina ainaki. Nyt pitas viel pakkailla, vaihtaa musiikki ipodiin, laittaa dia de muertosin kuvat ja jotai muita reissukuvia facebookkii ja sit oiski melkee valmista lahtoon. Jannittaa oikeesti tosi paljo mut oon myos iha tosi innoissani etta paasen ekaa kertaa etela-amerikan mantereelle :)

Sohvasurffailua

Jaa enpa oo taas vahaa aikaa kirjotellu, on kayny paljo juttuja, suurin osa painokelvotonta. Mut siis menee hyvi, paremmi talla viikolla. Topeksin taas tapani mukaa viime viikonloppuna ja huomasin et parempi olla iha yksinaa vaa. Ja tarkemmi ku aattelen ni en oo ees yksinaa ku kamppaki on taynna nyt kaikenkarvasta matkustajaa. 

En tiia oonko maininnu mut oon ollu hostina nyt couchsurffareille kai kesakuusta lahtien. Sillo ku Hanna oli taalla ni hostattii yhessa venalaista tyttoo, joka matkustelee nyt ympari etela-amerikkaa kymmenien poikaystaviensa kanssa, eka nainen jolta on kuullu et on kivaa ku tulee kaikenmaailman allotykset iskee. Samaa aikaa oli saksalainen poika, jonka kaa yhes kuolattii yhta baarimikkoa haha joka sit yritti iskee Hannaa, suuteli miuta vakisi ja vei venalaisen tyton treffeille, saksalainen poika jai sitte rannalle ruikuttaa. ei menettany kyl mitaa.

Sit meilla on aussimies, joka tykkas nukkuu ilma paitaa.. ei valitettu hannan kaa yhtaa. se oli kierrelly kai 7kk ympari etela-amerikkaa mut ei vielkaa osannu espanjaa just ollekaa. ainii ja sit oli meksikolainen koiranpennun nakone meksikolainen joka ties rakasti kaurismaen leffojen melankoliaa. en tiia kehtaaks taha valii mainita etta en oo nahny yhtaa kaurismaen leffaa.. puolustukseni sanon et latasin just mies vailla menneisyytta enne ku miun kone rajahti, vois melkee ladata uudellee. 

nyt on uus kone muute ostin tiinan poikaystavalta ku halvalla sain ja taa on pieni ja sopo. Ja ostin kameranki, jeeeei!

Ja jatkuu.  Sit mie oon itekseni hostannu kahta espanjalaista poikaa, eka oli tosi kohtelias ja mukava ja toine joka oli myohemmi ni puhu viel enemma ku mie, onneks se oli vaa pari paivaa ku oisin tullu hulluks. Toine juttu oli et se haisi kamalalta haha, yritin vihjata ulos lahtiessa et oisitko halunnu suihkussa kayak u se oli ollu koko paivan kiipeilee pyramideilla ni ei kuulema halunnu, ei sitte :D oli kans yks poika itavallasta joka oli tosi kiinnostunu egon kuolemisesta ja sienien syonnista mut ulospain se vaikutti hiljaselta norttipojalta. Nii ja yks meksikolainen poika meinas unohtuu joka meni naimisii ukranalaisen naisen kaa koska ties et se nainen halus ja aatteli etta varmaa se tulee toimee sen naisen kaa iha yhta hyvin ku kenen tahansa muun kanssa. Ja tuli kotii yks aamu kuudelta, olin hieman karttyinen ja tunsin itteni enemmaki huoltajaks ku hostiksi.

Kaks viikkoa sitte miulla oli englantilainen menninkainen kylassa joka soitti kitaraa ja laulo, ihana ihminen. Naa kaks viikkoo on jostai syysta ihan tosi kiireista. Viikko alko yllatysvieraalla Puolasta, oikein mukava tytto, sit tuli toissa paivana yolla kolme humalaista vierasta suoraa kentalta. Kaks argentiinalaista muusikkoa jotka soittaa cumbiaa ja oli just euroopan kiertueella ja alottaa meksikosta latinalaisen amerikan kiertueen. Niitte mukana tuliki yllarina virolainen sirkuksen kasvatti, joka oli nukkunu ekan Meksikon yonsa puussa ja joka osottautu joksuu tosi elaman macgyveriksi ku se on fiksannu taalla jo miun lukkojen lisaks alakerran ovenki ja heratti yhen miun kattilan henkii. AITAH! :D Tanaa olla lahossa niitten kaa underground cumbia, reggae mikalienee festareille. Miulla on myos meksikolainen tytto taalla, vaikuttaa tosi sympaattiselta. 

Viikon sisaa pitas tulla viela Israelilainen poika, Hawaiilaiset pojat, amerikkalainen nainen ja argentiinalainen mies. Tykkaan iha tosi paljo et vaik nyt en oo paassy matkustelee yhtaa ni oon tavannu ihmisia ympari maailmaa ja minkalaisia ihmisia!! Kaikki on ollu niin erilaisia oikeesti, avian mahtavaa. 

P.S. Oon suunnitellu Etela-Amerikan reissua, oon niin innoissani ettei oo tosikaa!!