La Boda Mexicana eli Meksikolaiset Häät

Ei oo tullu kirjoteltua blogia vahaan aikaan ja syyna on iha puhdas laiskuus ja sit se et miun kone on ollu nyt jotai kolme viikkoo korjauksessa ni aattelin sit kirjotella toissa ku miulla ei yllari taas oo mitaa tekemista. Miun uus pomo on kunnon mañana mañana ihminen, silla korjauksella et se sanoo aina et ahorita bajo, eli tuun alas iha just.

Kaikennakosta on kayny tas viime kirjottelun jalkee, joista tarkeimpina mainittakoon meksikolaiset haat ja sit kaks viikonloppu reissua. Asun nyt yksinaa ku miun kamppis Hanna lahti takas Suomee ja oon ollu myos iha teknologia vajeessa ku miun kone on tosissaa ollu korjauksessa (ja sieltaki vastataa aina et joo mañana, huomenna on valmia. Soitetaa sit siulle) ja se miun kannykka tosissaa varastettii sillo pari kuukautta sitte. (Just ku olin tuudittautunu siihe uskoo et ei miulta nyt kukaa taal vie mitaa ni sit just vei). Mut toisaalta oon tavallaa tykanny elamasta ilma konetta. Sain esimerkiksi vihdoin luettua joululahjaksi saamani Coelhon Alephin. Ihan ajantuhlausta jos miulta kysytaan, en aio lukee enaa yhtaa Coelhon kirjaa. Alkemisti ja Veronika paattaa kuolla oli ihan jees mut miun mielesta taitaa toi aija olla ihan liian taynna itteaa ja kuvittelee varmasti et on viisaampi ku onkaan. Nyt alotin sitte Carloz Ruiz Zafonin Marina-kirjan ESPANJAKSI.. Saa naha kaua kestaa toi lukeminen, eka kirja jota luen espanjaks, mut ainaki toi alku oli ihan ymmarrettava. Oon lukenu aiemmi samalta kirjailijalta Tuulen varjon joka oli ihan mahtava, en oo varmaa koskaa lukenu mitaa joka ois kuvailtu nii kauniisti. Ja seuravaaks on vuorossa Juego del Angel eli Enkelipeli.

Oon kayny joogassa joka on aivan ihanaa, venyn joka kerta paremmi, selkakaa ei oo enaa nii kipee ja ryhtiki on miust parantunu. Viela en oo saanu siita sellasta henkista puolta kunnolla esiin, mut pikkuhiljaa. Eile sain ajatukset pidettyy ekaa kertaa pitkia aikoja iha vaa siin joogassa. Oon kayny myos tanssii kuubalaista salsaa nyt kolme kertaa yhessa kuubalaisessa ravintolassa. Se on tosi kivaa mut aika monimutkasta ja paljo vaikempaa ku se salsa mita naa meksikolaiset tanssii. Mut kuubalaisten salsa onki sita aitoa ja alkuperasta salsaa tai nii ainaki vaitetaa. Ehka rupeen kaymaa nyt useemmi ku Tiinaki innostu lahtee eile mukaan.

HÄÄT

Ne haat oli siis Tiinan poikaystavan veljen, mut miutki oli kutsuttu sinne, olin tietty iha innoissani a) koska ne oli miun ekat haat sit sen jalkee ku olin kai 16v. ja b) koska ne oli miun ekat meksikolaiset haat. Ja ne oli aivan upeat oikeesti iha ku jostai telenovelasta repastyt satuhaat, en tiia kuinka perinteiset haat ne oli ku ne vaikutti enemmaki just sellasilta satuhailta, mut oli siella jotai perinteisia juttujaki kuten mariachi bandi joka soitti siis perinteisia meksikolaisia kappaleita sombrerot paassa. Seremonia oli kaunis mut lyhyt ja olin iha itkemaisillani vaikken ees tuntenu morsiusparia lahes ollekaa, mut kaikki oli nii kaunista ja uutta tietysti. Haat pidettii semmoses hotellissa jarven rannalla ja paikan nimi oli Tequequitengo (lausutaan Tekeskitengo) lahella Cuernavacaa.

Rebeca y Hector

Meksikolaiset haat eroo suomalaisista ainaki siina et morsiusneitoja on vaikka kuin monta, mutta erillista kaasoa ei ollu. Ja kuvia otettii ihan hirveesti, jopa alttarilla ihmiset oli keraantyny morsisusparin ja papin ymparille ja otti kuvia taukoamatta. Paikalla haaraili joku superkuvaajaa joka myo ristettii indiana jonesiksi ku se oli joka paikassa koko aika jossai safarikuteissa ja tuntu ku sita tyyppia ois ollu enemma ku yks.

Morsisusneidot sulhasen kimpussa

Ruusukuja alttarille

Talla kuvalla tarkotan siis sita ku sanoin et naytti joltai satuhailta.

 

Alttarilla.
Morsiusparin ymparilla on "laso", jonka ideaa en tarkasti tieda.

Tuore aviopari.

Tiina ja mie.

Ruokana oli jotai tosi fancyja ruokia ja juomana tietty tequilaa. Mieki jouduin ottaa yhen tequila shotin vaik kaikki jotka miut tuntee ni tietaa et se on huono idea, muute join tequilaa kokiksella joka on namia. Mut se tilanne oli vaha pakko koska koko sulhasen suku oli ymparilla ja kaikki joi vuorotellen ja laulettii samalla (huudettiin) "Queremos saber si ... es amigo, queremos saber si ... es amigo. FONDO FONDO FONDO FONDO" eli vapaasti kaannettyna  Haluamme tietaa jos ... on ystava, haluamme tietaa jos ... on ystava. YKKOSELLA ALAS. eli sillee, mut onneks meksikolaine tequila on oikeestaa aika hyvaa, ei todellakaa nii kitkeraa ku jotkuu alkon sierra litkut jotka pitaa vetaa suolalla ja sitruunalla alas. oikea tapa on vetaa iha ilma mitaa harpakkeita ja jos miulta kysytaa ni se suola ja sitruuna on ehka just pahin asia koko tequila shotissa.

Illalla. Morsian ja sulhanen viskattiin ekana altaaseen.

Meksikolaisissa haissa (ja oikeestaa missa vaa juhlissa) jossa sattuu olee uima-allas (edes se ei oo oleellista onks siel uima-altaassa vetta vai ei, nimimerkilla heitetty uima-altaassa olevaa pienee lammikkoo jonka vesi oli varmaa 5v. vanhaa) on tapana hypata tai yleensa siut heitetaa vastentahtoisesti uima-altaaseen.

...Muut seuras perassa.
Tiina, Eduardo, mie, Oscar (serkku) ja Sabiine (serkku)

Talla kertaa hyppasin ite, tosin painostuksella.. jaja pinches mexicanos. ja pinche tiina joka sano et ei hyppaa jossei anni hyppaa jaja. Mut itseasiassa se oli aika hauskaa ja mekkokaa ei menny pilalle vaik vaha sita pelkasin. Tosin hame nousi ylos koko aika veden alla. Toivottavasti en pilannu kovin montaa Indiana Jonesin vedenalasta (siis ihan oikeesti valehtelematta, yhes hetkes se mies oli miun vieressa kuivalla maalla ja seuraavas hetkessa se oli speedoineen ja kameroineen altaassa, se jos kuka ansaitsee nimensa) kuvaa ahterillani.

Mut lyhyesti sanottuna elamani parhaimmat haat!!

Kirjottelen viikonloppureissuista sitte erikseen..