Peru

Oon tassa mietiskellessani pistany merkille yhen ison eron tai muutoksen Boliviassa ja Perussa oleskelun valilla. Boliviassa olin enemmaki sellane tarkkailija joka oli ihmeissaa kaikesta ja ei osannu taysin nauttii just siita hetkesta (niiku oon yleensa aina), mut Perussa ja tarkemmin sanottuna Cuzcossa, jossa oon viettany nyt reilut 2 viikkoo (koska taa paikka on vaa joteki nii kodintuntunen ja tuntu silta et pitaa viettaa taalla vaha kauemmi aikaa) on tapahtunu nyt kaks sellasta juttua, jotka on ei nyt suorastaa saanu miut tajuumaa jotain uutta itestani vaa lahinna elamasta. Ja enne matkaa ku mie kuvittelin et taa ois pelkastaa joku itteni kehitys matka (en tiia mite toi pitas sanoo oikee) mut ehka tan tarkotus oliki avartaa miun maailmankatsomusta ja ymmartaa elamaa paremmin. Miulle iski nyt inspiraatio kirjottaa ku on iha pilvinen ja kylma paiva ja miun viimene paiva Cuzcossa, tanaa on kunnon despedida (laksiaiset) illalla, piti olla jo eile mut kaikki oli ihan vasyneita ja miut taivuteltii jaamaa viel yheks yoks vaikka miulla alkaa olla jo aika kiire ku pitas kuukauden sisaa ehtii buenos airesiin ja takas la paziin. Onnistun kuukauden kayttaa pelkastaa siihe et paasin La Pazista Cuzcoon ja kavin pyorahtaa Machu Picchulla ja tulin takasi, mut en valita taa on ollu ihan parasta ja naa tyypit kenen kaa oon matkustanu nyt kuukauden on aivan ihania. Tulee kamala ikava ja en haluu viel ees miettii millasta on olla ja matkustaa ilma heita. 

melkee koko mein porukka, yks argentiinalaine puuttuu ja joukossa on yks ylimaaranen. Mama Africa, Cuzco

Haluisin hirveesti jaaha tanne ja matkustaa jonkuu vuoden ja tutustuu joka paikkaan mut en millaa pysty nyt ku on valmistujaiset englannissa ja sitapaitsi miulla on jo kamala ikava miun perhetta ja ystavia Suomessa. Ehka ens syksyna Australian sijaa tuun takas tanne, joku tas latinalaisessa amerikassa vetaa miuta nii vahvasti puoleensa etten millaa haluis olla jossai Australiassa ja miettii et voi miks en oo Etela-Amerikassa. Pyysin Tiinaa tanaa et jos se ostas samalla ku ostaa lennot englantii itellee ja Eetulle ni ostas miulle paluulennon en syksylle (meno-paluu maksaa saman verra, yleensa vahemma ku pelkka meno). Voisin sit Meksikosta lahtee matkustaa alaspain, itseasiassa nyt ku kirjotan tatas ni oon varma et haluun teha just niin.

Ne kaks juttua mista puhuin ja jotka on vaikuttanu vahvasti miuhu ja en oo koskaa kokenu mitaa samanlaista oli ku juotii kavereitten kaa san pedroa (hallusinogeeninen kaktus) ja jos mie kertosin teille mita myo nahtii ni pitasitte miuta hulluna mut se oli tosi kaunis kokemus ja puhdistava. Mie tunsin koko aika itteni tosi rauhalliseks ja lahes koko alkureissun olin tuntenu itteni joteki rauhattomaks ja tuntu joteki vaikeelta vaik yritin olla onnellinen ja nauttii siita et oon nyt lomalla ja ei tarvis oikeesti huolehtia mistaa, mut ton kokemuksen jalkee oon tuntenu itteni paljo rauhallisemmaks ja ilosemmaks. Ja aiti ja isa jos luette tata ni se ei siis oo mikaan huume vaa sita kaytetaa taalla laakkeena (tosin se on puoliks laillista mut ei taysin laitonta kummikaa), ostettii se pulverina mercadolta mut parempi ois kuulemma jos leikkais ite kaktuksen ja keittas sita 7-8h ja jois sen sit teena. Pulveri oli tosi yokkoa, laitettii liian vaha vetta ja siita tuli sellasta vihreeta moykkysta flubberin, sammakonkudun ja pinaattikeiton sekotuksen nakosta joka haisi ja maistu kamalalta. Mie olin yks harvoista jotka ei oksentanu ja sen vaikutus kesti kai jotai 15h jonka aikana ei nukuttu yhtaa. Tehtii mein noitailut (brujeria) vanhojen inka raunioiden lahella Sachsaywaman oli paikan nimi (monet turistit muistaa paikan koska se kuulostaa samalta ku “sexy woman”). Ja fiilisteltii (flashear) aamuu asti ja aamulla kaveltii kaikes rauhas kaupungilla makuupussiin kaariytyneena iha ku se ois maailman luonnollisin asia. Mie lahin kavelee yksinaa Cuzcon katuja ja otin kuvia ja fiilistelin vaa. Cuzco on aivan ihana ja taalla on joteki tosi rauhalline olo vaik taa onki iha turistirysa. Taalla on tosi paljo energiaa ja iha syysta, taaha oli inkojen paakaupunki (nykysen Liman sijaan). 

La noche de la brujeria (noitayo)

Cuzcon katu

Pitaa taha valii sanoo et perulaiset on tosi paljo ystavallisempia ku bolivialialaiset, mut toisaalta taalla ei oo nii paljo cholitoja (alkuperaisasukas naisia jotka on tosi ylpeita ja pukeutuu aina isoon hameeseen ja hattuun). Ja oon muuteki tykanny ehka Perusta enemma, jothtuu varmaa myos siita et oon taalla tajunnu enemmma juttuja ja viettany enemma aikaa ku Boliviassa, mut Argentiinan jalkee meen takas Boliviaa ja katotaa sit uudellee.
Toine juttu mika miulle kavi tapahtu eile ja ilma mitaa hallusinogeenisia aineita. Ajatuksena oli menna Sachsaywamanille uudestaa hostelli (Proyecto Peru) ihmisten kaa ja teha seremonia Pacha Maman (madre tierra, luontoaiti kai suomeks joka on taalla ihmiselle tosi tarkee, en oo missaa ikina tormanny samanlaisee kunnioituksee ku taalla. En tiia puhutaaks meksikossa naista asioista yhta paljo, en oo ainakaa kuullu) kunniaks. Kaveltii tosi pitkaa ja olin tosi vasyny ja aattelin et no mennaa nyt ku ollaa jo taalla. Aattelin et seremonia on varmasti kaunis ja mielenkiintonen mut en uskonu et ite saan siita mitaa irti sen enempaa. Saavuttii templo de la luna:lle (kuu temppeli) ja se oli semmonen pieni luola jossa oli ekana eteisen tapanen ja myohemmi paahuone alttareineen, kaikki syvennykset ja alttari oli veistetty kallioon. Otin kengat pois ja kavelin sisaa. Istuttii kaikki hiljaa siella lattialla tai seinan syvennyksissa ja kavi sataamaan vetta. Sade tihku tosi kauniisti katossa olevasta reiasta alttarin paalla, josta loistaa kuunvalo sisaa taydenkuun aikaan ja valaisee alttarin. Oli joteki tosi harras olo siella istuessa. En ollu koskaa aiemmi tuntenu energiaa, mista kaikki oli hopottany miulle aiemmi ja luulin et ne vaha horisee omiaan, mut siella temppelissa istuessa tunsin tosi voimakkaasti energian lasnaolon. Yks 16v. argentiinalainen poika kavi soittaa didgeridoota ja yks belgialainen mies joka ei muute pystyny kommunikoimaan mein kaa kunnolla koska puhuu vaa ranskaa lausu tosi kauniit sanat pacha mamalle ja meille espanjaks ja laulo pohjois-amerikan intiaaneilta opitun laulun ja kaikki toi yhdessa oli jotain sanoinkuvaamattoman kaunista ja puhdistavaa. Ja se etta pystyttii kokemaa toi yhdessa yli kielirajojen ja se etta kukaa meista ei ollu odottanu mitaa tollasta oli jotain aivan uskomatonta.
Ton kokemuksen rinnalla sanoisin et Machu Picchuki kalpeni vaikka seki oli kyl tosi mahtava kokemus mut se oli erilailla, koska sita oli oottanu vaikka kuinka kaua et joskus paasis inkojen kadotettuun ja pyhaan kaupunkiin. Espanjalaisethan ei koskaan loytany Machu Picchua ja sen loysi vasta joku jenkki alle 100 vuotta sitte. Tai loysi ja loysi, koska paikalliset maanviljelijat oli tienny paikasta iat kaiket mut ei halunnu vaa kertoa siita kellekaa. Machu Picchusta itestaa nyt ei oo kauheesti kerrottavaa, kuvat kertoo enemma ku sanat. Mut matka sinne on tarina jo itessaa, lyhyesti siis:

Lahettii Cuzcosta collectivolla eli minibussilla kohti Ollantaytambo nimista kylaa ja siella yovyttii teltoissa jossai raunioilla (jotka seuraavana paivana paljastu kansalliseks arkeologiseks puistoks jonne ois pitanyy maksaa jotai 70 solee (n.20e) sisaa, mut yolla oltii vaa menty rehvakkaasti sisaa. Sit mietittii et mite mentas kilometro 82 kylaan, josta voitas alottaa7-8h kavely kohti aguascalientes kylaa eli Machu Picchun juurella olevaa kylaa (kuumat vedet suomeks koska paikassa on termaalisia altaita). Monet turistit ottaa vaa junan Aguascalientesii tai tekee monta sataa dollaria maksavan inka trailin mut molemmat maksaa paljo ja haluttii teha toi reitti eritavalla ku gringot. Ollantaytambosta ois menny collectivo kilometro 82 ja se ois maksanu vaa 2 solea (alle euron), mut koska yks ainut tytto sano et se on tos iha lahella ja kavellaa sinne mieluummi ni kaveltii sitte ja se iha lahella tarkotti 14km, sinne meni eka paiva. Mut se oli iha kiva paiva tavallaa ku pulahdetii matkalla joessa ja liftattii 5km matka. Yovyttii taas koko porukan voimin (11 henkea) telttaillen jalkapallokentalla, mut matkalla tuli jo ongelmia tiettyjen ihmisten kaa ja yks argentiinalaine paatyy huutaa miulle ettei oo miun isa ja ei sen kuulu huolehtii miusta eika kenestakaa muustakaa (hemmetin vaikee muute puhuu espanjaa siina vaiheessa ku savu nousee korvista ja tekis mieli vaa huutaa perkeleita suomeks) ja ongelma oli vaa se et eksyttii parin ihmisen kaa porukasta ja muut tuli ettii meita mut vast 2h kuluttua. Ja tajuttii et ehka kannattaa jatkaa matkaa pienemmissa ryhmissa. Seuraavana aamuna yritettii lahtea kavelee junarataa pitkin (ainut tie Aguascalientesiin), mut meidat pysaytettii kahdesti paikallisten vartijoiden toimesta (koska se on laitonta ja vaarallista ja koska ne ei haluu et ihmiset paasee ilmasiks, ku pitas menna turistien mukana vaa ja maksaa ittensa kipeeks). Tavattii kaks irlantilaista ja mentii niitten kanssa takasi Ollantaytamboo (collectivolla talla kertaa ja kesti vaa jotai puol tuntii 6h sijaa). Irlantilaisilla oli kamppa siella ja tavattii myos yks kazakstanilais-venalainen (joka miun ja yhen ranskalaisen laksiaisyona miun laksiaislahjaks sammu miun sankyy (en tiia mita se teki miun sangyssa alunperikaa) ja oksens miun repun, pyyhkeen ja lonely planetin taytee, mut se on sit eri tarina) ja yovyttii heidan luona. Se kamppa oli ihan mahtava, siina oli makuuhuone ja keittio mut ne oli eriksee sillee et molemmista lahti ovi kadulle, eli jos halusit makuuhuoneesta keittioon siun piti menna ekaks kadulle ja sit menna keittioon. Vessa ja suihku oli kans erioven takana, ihan mahtava kamppa. Ollantaytambosta osa mein porukasta lahti 5 aamulla takas 82:siin eli enneku vartijat oli passissa ja kaveli loppujen lopuks 12h Aguascalientesiin. Mie joka tunnetusti en oo kovin urheiluhullu paatin menna erireittia yhen ranskalaisen kaa ja mentii autolla (makso vahemma ku collectivo kaiketi tai samanverra) eka Santa Mariaan (jotai 4-5h) ja siita Santa Teresaan ja lopuks Hidroelectricalle (vesivoimalaitos tai joku sellane) josta alotettii auringon jo laskettua kavelemaa samaista junaraidetta pitkin (n. 2,5h pysahdyksineen) kohti Aguascalientesia. Vihdoin paastii perille ja loysin miun virolaisen kaverin sattumalta ekana vaikka en tienny etta han oli siella enaa ja sit loydettii muut kaverit yhesta hostellista. Kaytettii yhteensa viikko Machu Picchulle paasemikseks kavelyineen kaikkineen ja sit meilla oli hurjat suunnitelmat kuinka paasis ilmasiks Machulle jotka loppujen lopuks ei onnistunu (yllari) ja ostettii kaikki sit liput vaa sisaa.

Mein  master plan Machu Picchulle (ei toiminu jostai syysta)

Muun ajan kaytinki sit bilettamiseen ja yleiseen hengailuun Cuzcossa, niiku tossa alussa mainitsin et miun Peru tuntemus rajottuu aika pitkalti Cuzcoon ja Mama Africaan (paikallinen nightclub) mut kivaa oli, nyt voi sit ottaa vaha rauhallisemmin ja turisteilla vahase. Cuzcosta lahin yobussilla (repun ja pyyhkeen pestyani) kohti Arequipaa (9h) ja kavelin vaha Arequipan keskustassa paadyin Starbucksiin ja jumiuduin hyvan wifin ja joululaulujen ihmemaahan ja jatkoin matkaa kohti Tacnaa (6h) jossa yovyin yhen yon ja seuraavana paivana saavuinki sitte Chileen.