Täällä taas

Mie aattelin nyt herättää uudelleen eloon tän miun blogin reilun kahden vuoden hiljaisuuden jalkeen. Oon siis talla hetkella jalleen kerran Meksikossa tarkemmin ottaen Mexico Cityssa ja oon ollu nyt tasan 4 viikkoa. Oon miun ystavapariskunnan luona ja heidan kissan ja koiran. Ihanaa, etta on elaimia joita paijata niin ei ole niin ikava mein ihanaa Meeri murua.

Oon vaan yksinkertaisesti rakastunut tahan maahan en keksi mitaan muuta syyta miksi oisin ollu taalla joka vuosi sen jalkeen ku tanne tulin ensi kerran vuonna 2010. Miun unelmana on pitkaan ollu, etta lahen vain matkustelemaan ympariinsa ilman sen tarkempaa suunnitelmaa ja nyt oon ensi kertaa lahempana miun unelman toteutumista, kuin koskaan aiemmin. Olin vuoden tassa toissa matkaoppaana ja huomasin, etta se tyo ei ollut miuta varten. Valmistuin yliopistosta tasan kaksi vuotta sitten ja sopivasti tan miun kiertolaiselaman alkamisen kunniaksi pankki lahesty miuta opintolainan takaisinmaksun tiimoilta. Kavin sitten juttelemassa pankissa, etta joo olen tyoton nyt ja lahen kiertelemaan x ajaksi ympari Latinalaista Amerikkaa, mutta maksan kylla lainani takaisin. Tuntui kerrassaan hienolta kunnes muistin, että hitto vie mie oon nuori nyt viela. Nyt meen enka vaa suunnittele ikuisesti.

Ajattelin, etta jos joskus aion toteuttaa tan miun unelman ni se aika on nyt. En keksi parempaa hetkea, kuin tama hetki. Oon 25-vuotias eli miulla on ainakin 5 vuotta aikaa seikkailla ympari maailmaa ennen kuin pitas vakavasti harkita paikalleen asettumista ja perheen perustamista. Sen aika saattaa olla aiemminki, koska lapset alkaa nayttaa miun silmissa joka vuosi vaan sulosimmilta ja sulosimmilta. (Tosin niinku rakas mummoni miuta muistutti, ni eiha miulla sita kaveriakaan ole viela. Ei ole, ei. Kiitos mummo muistutuksesta.)

Joskus mietin kylla mika miussa on vikana, kun en vain voi pysya Suomessa niinkuin muut ja hankkia tyota ja poikaystavaa. Kunnes muistan miksi mie tata teen. Ei oo montaa hienompaa asiaa miun mielesta, ku se sanoinkuvaamaton tunne uuteen tuntemattomaan paikkaan saapuessa. Se tunne, kun on menossa aivan uuteen paikkaan, josta ei tieda mitaan eika tunne ketaan. Jotain aivan uskomatonta miun mielesta. Se tayttaa kerralla miun mielen, sydamen ja sielun. Sen hetken, en tunne mitaan muuta ku iloa ja se hetki saa miun ihon kananlihalle. Mie en tiia mita oon tehny miun aiemmissa elamissa, ku tuntuu etta tassa elamassa haluun nahda ja kokea kaiken.

Jostain syysta talla kertaa kotoa lahteminen tuntu kamalammalta ja ahdistavammalta kuin ikina ennen. Luulen, et syyna oli se, etta olin jo ehtiny 2,5 kk aikana asettua jo jotenkin takas Suomeen ja vaikka olinki toissa jossain  vaiheessa lahestulkoon koko ajan niin oli aivan ihanaa olla taas perheen ja ystavien kanssa. Oon todella onnekas, etta oon onnistunut pitamaan niinki monta ystavyyssuhdetta ylla vaikka oon koko aika menossa ties missa. Kiitos nykyaika facebookkeineen ja whatsappaineen, joista jalkimmaista kayttaa jopa nykyaan miun molemmat vanhemmat. Ja se, etta talla kertaa en tieda kauan olen.

Miun suunnitelma on nyt tassa vaiheessa se, etta kuukauden paasta mennaa miun ystavien kanssa Chiapakseen, Meksikon kauneimpaan osavaltioon. Olin siella reissailemassa vuonna 2010 ja nyt mennaa uudelleen. Miun hyva ystava on tulossa Suomesta lomalle ja jouduttiin hieman muuttaa mein suunnitelmaa Yucatanista Chiapakseen. Olin suunnitellut jaavani tanne Meksikoon hetkeksi ja etsivani toita Karibian rannalta. Kiitos yli-innokkaan rajatädin sain aikaa olla miun rakkaassa Meksikossa vaan 60 paivaa (turisti viisumilla saa olla korkeintaan 180 paivaa). Syyna oli se, etta oon ilmeisesti epailyttava, koska oon ollu taalla niin usein ja etta miulla ei oo tarpeeksi rahaa. Taalla tietysti helposti voisi olla ylimaarasta ja maksaa vain pienen sakon tai olisin voinu etsia jonku tyon. Miun meksikolainen perhe oli heti valmis auttamaan, ihania kun ovat. (Ai niin ja perheeseen on sitte viime nakemisen jalkeen syntyny pieni ihanantuoksuinen vauva, talleen valihuomautuksena) Mie kummiki otin tan asian niiku monet muutki asiat, merkkina, et miun tulee jatkaa matkaa.

Chiapaksessa oltaisiin viikko maaliskuun puolenvalin tienoilla ja siita jatkan matkaa itsekseni Guatemalaan. Guatemala, Belize, El Salvador ja Honduras on jo osaksi tuttuja vuodelta 2010. Ajatuksena on jatkaa matkaa kohti etelaa ja tehda vapaaehtoistyota, couchsurffata, nukkua hostellissa/teltassa/taivasalla, tehda kunnon toita jossain vaiheessa, tavata uusia ihmisia, maistella uusia makuja, kokea, elaa ja olla onnellinen. Aika nayttaa.